Näkemättä kaunis tammikuu 2026
Julkaisu 22.1. Näkemättä kaunis Päivi
Välillä tuntuu, että perunan keittäminen on kuin osallistuisin Luontoiltaan ja sen keittiöversioon. Pussi auki, käsi sisään, ja sieltä paljastuu täysi yllätyskavalkadi: pieniä, isoja, mutkaisia ja niitä yhden hengen talvikintaan kokoisia yksilöitä. Ja sitten pitäisi sokkona löytää se suurin! Se, josta tietää, milloin lieden voi sammuttaa ja elämä jatkua.
Onko teillä mitään hajua, miten sokeana “kalastetaan” se suurin peruna kiehuvasta vedestä? Voin kertoa: ei mitenkään. Siinä vain ongimme kattilasta kuin olisi pilkillä heikoilla jäillä. Haarukka sinne, toinen tänne. Ja juuri kun luulet löytäneesi sen suurimman perunan, nostatkin jonkun pikkurillin kokoisen.
Siksi olen miettinyt innovaatioita. Muistatko pesutabletit ja niiden pienet verkkopussit? Miksei olisi perunan keittopussia? Laittaisin suurimman perunan omaan verkkopussiin ennen keittoa. Kun luulen perunoiden olevan kypsiä, nostan narusta sen “kuningasperunan” tiskipöydälle ja kokeilen haarukalla kypsyyttä. Kätevää kuin nuotan vetoa keittiössä!
Mutta oikeasti – miten te muut tämän teette? Luotatteko kelloon? Sohitteko perunoita vaarallisen itsevarmasti? Vai keitättekö varmuuden vuoksi niin pitkään, että perunat soseutuvat ihan itsestään?
Saa jakaa parhaat keittovinkit! Erityisesti teiltä, joilla on yhtä “hyvät” näköhavainnot kuin minulla, odotan käyttökelpoisia ideoita.
Näkemättä kaunis Päivi
Julkaisu 15.1. Näkemättä kaunis Janne
Tekniikan kehittymisen ja digitalisaation myötä voisi kuvitella näkövammaisen elämän helpottuvan. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen käytännön tasolla.
Kuulun siihen ikäluokkaan, joka pääsi tutustumaan saavutettavaan tietotekniikkaan kuudennella luokalla. Tuolloin elettiin vuotta 1995 ja käyttöjärjestelmänä oli merkkipohjainen DOS. Muina apuvälineinä oli 40 merkkinen pistenäyttö ja järkyttävän metallisen ja monotonisen kuuloinen ulkoinen puhesyntetisaattori. Kirjoittaminen sujui kymmensormijärjestelmällä. Vasta myöhempinä vuosina tutuiksi tulivat Windows, MacOS, sekä puhelimien puolelta Symbian ja iOS käyttöjärjestelmät.
Ensimmäinen Windows tietokone 2000-luvun alussa avasi minulle internetin rajattoman maailman eri tietolähteineen ja sivustoineen. Alkuhuuman jälkeen sain melko nopeasti huomata, ettei ruudunlukuohjelma mahtavuudestaan huolimatta tee kaikesta sisällöstä saavutettavaa. Tämä johtuu ensisijaisesti siitä miten sivustot ja sovellukset on tehty. Jos nettisivulla on paljon liikkuvia elementtejä tai kuvia, ruudunlukuohjelma ei välttämättä pysty tulkitsemaan sivua oikein, koska tekstit tai valikot eivät ole sen luettavissa. Tämä asia ei ole vuosien kuluessa muuttunut mihinkään.
Vuosi 2005 oli kohdallani varsin mullistava. Tuolloin julkaistiin ensimmäinen ruudunlukuohjelma Symbian älypuhelimelle. Käytännössä se mahdollisti aidosti itsenäisen puhelimen käytön ilman näkevän apua. Olin jo sitä aiemmin kirjoitellut varsin sujuvasti tekstiviestejä, koska osasin ja osaan edelleen eri näppäinten takaa löytyvät kirjaimet ulkoa. Myös valikoiden käyttö legendaarisissa Nokialaisissa onnistui, koska valikoihin pystyi siirtymään valikkonäppäintä painamalla, jonka jälkeen piti muistaa monentena listassa haluttu valikko oli. Numeroita pystyi syöttämään peräkkäin niin, että myös alavalikot avautuivat. Silti asetusten muuttaminen oli arpapeliä, koska sokeana et nähnyt mikä asetus oli valittuna.
Kosketusnäyttöön pääsin tutustumaan ensimmäisen kerran vuonna 2009 iPhone 3GS:ssä. iPhoneissa on ollut alusta asti käyttöjärjestelmään sisäänrakennettuna varsin hyvin toimiva VoiceOver ruudunlukija, joka tulkitsee näytön tekstit puheeksi. Myös kirjoittaminen sujuu hyvin VoiceOverin lukiessa kulloinkin sormen alla olevan kirjaimen.
Tässä piilee yksi digitalisaation suurimmista sudenkuopista. Kosketusnäytöt ovat saavutettavia vain silloin, kun niihin on rakennettu hyvin toimiva ruudunlukusovellus. Tästä hirveimpänä esimerkkinä on nykyään valitettavasti yleistyneet kosketusnäytölliset maksupäätteet ja muut automaatit. Nämä hirvitykset ovat sokealle käyttökelvottomia.
Tekniikasta kiinnostuneena pidän sen kehittymistä periaatteessa hyvänä asiana, kunhan homma pysyy ihmisten hallinnassa. Sen lisäksi on äärimmäisen tärkeää huolehtia sen saavutettavuudesta. Tämän päivän teknologia mahdollistaa saavutettavan ympäristön myös näkövammaisille varsin pienellä vaivan näöllä. Kyse on enemmänkin viitseliäisyydestä ja ajattelemattomuudesta, joissain tapauksissa varmasti myös tietämättömyydestä.
Näkemättäkaunis Janne
Julkaisu 8.1. Näkemättä kaunis Markus
Parhaillaan aloitan kolmatta vuotta nykyisissä vapaaehtoistehtävissäni pelastusarmeijassa. Yllättäen voin sanoa olevani niissä tyytyväisempi kuin koskaan aiemmin. Työ ei aina ole helppoa, mutta yhteisöllinen näkymä ja henkilökohtainen näkyvyys ovat vihdoin tasapainossa.
Aiemmissa tehtävissä näkövammaisten keskuudessa oli paljon hyvää. Oli turvallista tilaa ja selkeitä rajoja. Mutta viime vuosien turvalliset rakenteet tuntuivat myös kapeilta. Perspektiivi erilaisten ihmisten kohtaamiseen jäi mielestäni aika rajatuksi. Kohtaamiset tapahtuivat samanmielisten, saman kokeneiden tai samankaltaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kesken. Vaikka se loi turvaa, se ei haastanut riittävästi.
Nykyisessä vapaaehtoistyössä yksityisyyttäni kunnioitetaan, mutta en ole piilossa. Kohtaan erilaisia taustoja, näkemyksiä ja elämäntilanteita.
Laajemmin ajatellen tämä kokemus liittyy siihen, millaista kansalaisyhteiskuntaa juuri nyt tarvitsemme. Mielestäni emme enää pärjää mallilla, jossa kukin eturyhmä ajaa sinnikkäästi vain omaa asiaansa, omasta nurkastaan käsin. Maailmasta on tullut liian monimutkainen siihen. Uskon, että kun eri identiteettien ja elämäntilanteiden ponnistukset kytkeytyvät toisiinsa, silloin voi kehittyä nykyisissä olosuhteissa aidosti kestävä vertaisyhteisö.
Lähden siis innolla uuden vuoden töiden pariin. Toivon, että sinullakin olisi jotain kutkuttavaa haastetta, jota odottaa tältä vuodelta. Virkistystä ja jaksamista vuodelle 2026!
Näkemättä kaunis Markus
Julkaisu 4.1. Näkemättä kaunis Päivi
Vuosi 2025 oli pistekirjoituksen 200-vuotisjuhlavuosi. Sen kunniaksi pistekirjoitus näkyi ja kuului. Sen merkitystä nostettiin esiin monissa tapahtumissa. Pistekirjoitus on edelleen yksi tärkeimmistä tavoista, joilla sokeat ja heikkonäköiset voivat lukea ja kirjoittaa itsenäisesti. Pistekirjoitus perustuu kuuteen pisteeseen, jotka muodostavat 64 erilaista pistemerkkiä. Se on aivan kuten aakkoset ja muut symbolit tavallisessa kirjoituksessa.
Miten saada näkevät ihmiset innostumaan pistekirjoituksesta? Eräänä yönä minulla välähti: entä jos pistekirjaimen voisi rakentaa käsillä tunnustellen ja leikitellen? Syntyi idea, joka on osoittautunut todelliseksi katseiden ja keskustelujen kerääjäksi: pistekirjain rakennettuna munakennosta ja männynkävyistä. Kuuden munan munakenno toimii täydellisenä pistekirjaimen “kehikkona”. Sen kuusi syvennystä vastaavat täsmälleen pistekirjainjärjestelmän kuutta pistettä. Ja pisteet? Niitä varten tarvittiin vain pieni kävely pihalle. Männynkävyt sopivat paikoilleen kuin tehdyt! Keväällä perhe keräsi käpyjä, jotka kuivasin uunissa miedolla lämmöllä, jotta ne avautuivat kauniisti. Sen jälkeen aloin sommitella käpyjä munakennoihin eri kirjainten mukaan. Syntyi käpykirjoitus.
Messuilla ja tapahtumissa nämä käpykirjaimet ovat olleet suorastaan yleisömagneetteja. Harvoin näkövammaisyhdistyksen pöydän ympärillä kuhisee yhtä paljon väkeä kuin silloin, kun pöydällä lepäävät munakennot, kävyt ja käsinkosketeltava pistekirjoituksen maailma. Ne pysäyttävät, herättävät uteliaisuutta ja saavat ihmiset kysymään: “Mikä tämä idea oikein on?” Parasta on, että tämä tapa on halpa, hauska ja helposti toteutettavissa. Kaikki voivat kokeilla pistekirjoituksen kirjoittamista kävyillä ja munakennoilla. Tämä sopii niin näkeville kuin sokeille, lapsille ja aikuisille.
Ainoa haaste oli löytää tarpeeksi kuuden munan kennoja, joten avustaja joutui hetken leikkelemään isoja kennoja sopivan kokoisiksi. Lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen. Tämä innovaatio kulkee mukanamme myös jatkossa. Se tekee pistekirjoituksesta helposti ymmärrettävää, elämyksellistä ja lähestyttävää, juuri sellaista kuin toivoinkin.
Kokeile sinäkin! Laita kommentteihin oma viestisi pistekirjoitettuna munakennojen ja käpyjen, herneiden, Lego-palojen, pullonkorkkien tai minkä tahansa uuden keksimäsi tavan avulla. Tehdään yhdessä pistekirjoituksesta näkyvää ja ennen kaikkea kosketeltavaa.
Näkemättä kaunis Päivi