Näkemättä kaunis joulukuu 2025
Julkaisu 18.12. Näkemättä kaunis Jenni
Olen aina pitänyt joulusta kovasti, mutta viimeistään lasten synnyttyä valmistelut riistäytyivät käsistä. Fiilistelyt aloitetaan yleensä lokakuussa, jolloin paistetaan ensimmäiset joulutortut ja juodaan glögit. Erilaisia joululehtiä aletaan selailla heti, kun niitä ilmestyy kauppoihin. Valot ja koristeet löytävät paikkansa viimeistään joulukuun alussa. Tämän jälkeen käynnistellään joululeivonta, leffojen katselu ja joulukirjojen lukeminen. Lahjat hankitaan ja paketoidaan ajoissa ja sitten vaan odotellaan joulua!
Tänä vuonna päästiin joulufiilistelyssä uusiin sfääreihin, kun pääsimme Sokeain lasten tuki ry:n järjestämälle lomalle Rovaniemelle, teemalla Joulupukinmaa. Mukaan matkalle lähti meidän perhe, eli kaksi aikuista ja kaksi lasta, vertaisperhe sekä kaksi ohjaajaa.
Kävi niin erikoisesti, että toinen ohjaajista vaikutti minulle hämärästi tutulta lapsuudesta, ja pian selvisi syykin. Hän oli mukana kehittämässä heikkonäköisen lapsen toiminnallisen näön arviointi- ja harjaannuttamismenetelmiä 1990-luvulla ja allekirjoittanut oli yksi projektissa seurattavista lapsista. Kylläpä maailma on pieni!
Rovaniemelle saapuessamme vastassa oli jouluinen satumaa: hieman pakkasta, upeat tykkylumiset puut, hohtavat lumikinokset ja kuun paiste. Vaikutelma oli oikein talvinen! Lomaan kuului mm. käynnit Joulupukin pajakylässä sekä Santaparkissa. Näissä kohteissa todellakin pääsi kiinni joulun tunnelmaan! Kaikki ne valot ja koristeet, lisänä asiansa osaavat työntekijät (lue: tontut, muorit ja joulupukit)! Sisäinen joulufani sai pidätellä itseään, ettei mukaan lähtenyt isoa kassillista joulukoristeita krääsäkaupoista.
Parasta lomassa oli oman perheen seura ja toisen perheen vertaistuki. Ehdottomasti suosittelen vastaavia lomia kaikille, jotka ovat kohderyhmää. Meidän perheelle loma oli harvinainen, kerran elämässä-kokemus, joka teki meidän joulun odotuksesta astetta hohdokkaampaa kaikkine kokemuksineen.
On toki ollut myös niitä jouluja, jolloin elämä heittelee, kaikki on sekaisin ja joulun hohdokkuus loistaa poissaoloaan. Kun rahkeet ei riitä järjestää yhtään mitään.
Ja silti se sieltä aina tulee, joulu. On aina tullut. Vähemmälläkin tohinalla ja tekemisellä. Vaikka ohikiitävänä hetkenä.
Toivon jokaiselle turvallista, armollista ja omannäköistä joulun aikaa!
Näkemättä kaunis Jenni
Julkaisu 11.12.2025 Näkemättä kaunis Heidi
Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistus hyväksyttiin 10. joulukuuta 1948. Tämän kunniaksi vietetään ihmisoikeuksienpäivää.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille riippumatta sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta tai vammaisuudesta. Kaikkien 193 YK:n jäsenmaan odotetaan noudattavan ihmisoikeusjulistusta.
Kautta ihmiskunnan historian vähemmistöt ovat olleet heikommassa asemassa ja heitä on kohdeltu kaltoin. Kulttuurinen, uskonnollinen ja seksuaalinen poikkeavuus ja vammaisuus on koettu uhkana. Erityisesti kriisiaikoina ikäville asioille on haluttu löytää syntipukki, jonka harteille on helppo vierittää syy kaikesta ikävästä. Vähemmistöt ovat olleetkin diktaattorien suosikkikohteita syyllisiä etsittäessä. Erityisesti vammaiset on ollut helppo leimata yhteiskunnalle hyödyttömäksi taakaksi. Hitlerin keskitysleireillä ei kaasukammioihin passitettu ainoastaan juutalaisia. Savuna ilmaan haihtuivat myös vammaiset. Stalin ei kohdellut vammaisia sen hellemmin. Yhteiskunnalle tarpeeton aines oli parasta poistaa paremman kansanosan keskuudesta.
Hitlerille ja natseille ei riittänyt ainoastaan jo syntyneiden vammaisten surmaaminen. He halusivat jalostaa arjalaisen rodun täydelliseksi. Täydellinen ihminen ei voinut olla vammainen. Vammaisia tuli estää kaikin keinoin levittämästä epäedullista geeniperimäänsä tuleville sukupolville.
Hitlerin ja Stalinin hirmuteot ovat iskostuneet muistiimme historian tunneilla. Harva muistaa, että samankaltaiset rotuhygieniset ajatukset ovat olleet valloilla Suomessakin. Vuoden 1929 avioliittolain muutoksessa kiellettiin kuurojen avioituminen. Heitä myös sterilisoitiin rotuhygienian nimissä. Presidentillä oli oikeus myöntää lupa kuurojen avioitumiseen, jos nainen ei ollut enää lisääntymiskykyinen. Kuurojen avioitumiskielto oli voimassa vuoteen 1968.
Toisen maailmansodan jälkeen kansakuntamme on nostanut tasaiseen tahtiin elintasoaan ja hyvinvointiaan. Aiempien sukupolvien uurastuksen myötä meille on syntynyt hyvinvointiyhteiskunta, joka on huolehtinut jokaisen kansalaisen perustarpeista. Tällä hetkellä me elämme Suomessa massiivisen taloudellisen kurimuksen aikaa. Vuosikymmenten saatossa vaivalla rakennettua hyvinvointiyhteiskuntaamme puretaan pala palalta. Kun kaikki voivat huonosti, on taas aika etsiä syyllisiä. Ketkä ovatkaan tällä kertaa ne ryhmät, joiden koetaan olevan vain taakkana ahkerasti työssään uurastaville veronmaksajille? Hyväksymmekö hiljaisesti heikommassa asemassa olevien kurjuuttamisen?
Näkemättä kaunis Heidi
Julkaisu 4.12.2025 Näkemättä kaunis Suski
Vapaaehtoistoiminta arjessani
Kansainvälistä vapaaehtoisten päivää vietetään 5.12.
Minulle vapaaehtoisena toimiminen on tärkeä osa arkea. Saan auttaa muita ja samalla saan itse vertaistukea, joskus taas vinkkejä arkeen tai mukavan rupatteluhetken kahvikupposen tai käsitöiden äärellä. Kohtaan ihmisiä ryhmissä ja henkilökohtaisesti. On hienoa olla tärkeänä osana toimintaa, jossa ihmisten kohtaamisella ja yhdessä toimimisella jokainen saa elämäänsä lisäarvoa.
Vapaaehtoispäivän päätteeksi, saatan olla väsyneempi, koska olen antanut itsestäni paljon. Sen voittaa tunne, että olen tuonut iloa monen päivään ja ollut luomassa hienoja muistoja. Vapaaehtoisena toimin koko sydämelläni, mieli avoimena ja kohtaan ihmisen ihmisenä. Itselleni tärkeitä vapaaehtoisia ovat peesarit, jotka auttavat minua ja opaskoiraani liikkumaan turvallisesti. Useista peesareista olen saanut myös hyvän ystävän.
Nykyään vapaaehtoisena voi toimia puhelimitse, netissä tai olemalla läsnä oikeissa tapahtumissa. Tämä laajentaa vapaaehtoisen toiminta-alueita ja toimintamuotoja, mikä on hyvä nykytilanteessa, kun kaikesta täytyy säästää.
Vapaaehtoisten toimijoiden merkitys korostuu erityisesti järjestöissä, johon ei ole mahdollista palkata väkeä. Etenkin näkövammaisten tapahtumissa vapaaehtoisilla on tärkeä osa, jotta kaikilla on turvallinen ja tasavertainen mahdollisuus osallistua toimintaan.
Järjestöjen tulee huolehtia vapaaehtoisistaan järjestämällä koulutusta tai virkistyspäiviä. On tärkeää, että järjestön vapaaehtoiset pääsevät jakamaan kokemuksiaan yhdessä ja saavat vertaistukea toisiltaan. Toimin itse vapaaehtoisten kouluttajana ja se tehtävä avaa minulle tärkeitä näkökulmia vapaaehtoistoimintaan, myös omaani.
Voiko näkövammainen olla vapaaehtoisena? Kyllä voi, moni näkövammainen toimii kerhon vetäjänä, vastaavana tai ohjaajana netissä tai tekee tiedotus/kirjoitustyötä vapaaehtoisena.
Sinäkin, vapaaehtoinen, joka luet tätä, muista huolehtia omasta jaksamisestasi! Jos elämässä on haasteellinen vaihe, ei ehkä ole voimia auttaa muita. Silloin pidetään pieni tauko vapaaehtoisena toimimisesta. Tämä on ehdoton edellytys, että jaksaa toimia vapaaehtoisena jatkossakin ja silloin se antaa Sinun elämääsi lisäarvoa!
Kiitos kaikille vapaaehtoisille, teemme yhteiskunnallisesti tärkeää ja vaikuttavaa työtä!
Näkemättä kaunis Suski