Näkemättä kaunis lokakuu 2026

Julkaisu 29.10. Näkemättä kaunis Pihka Aaltonen

Tänään esittelyssä uusi Näkemättä kaunis -sisällöntuottaja. 

Olen Pihka, 27-vuotias transmies. Asun Hartolassa ja työskentelen lukion äidinkielen ja suomen kielen opettajana. Olen täysin sokea, ja sitä olen ollut lähes tulkoon koko elämäni ajan.

Asun maalla vanhalla maatilalla kolmen collieni kanssa. Laumasta löytyy tällä hetkellä kaksi aikuista ja yksi pentu. Koirat vievät ison osan vapaa-ajastani. Niiden kanssa treenaillaan omaksi iloksi kaikenlaista ainakin toistaiseksi ilman sen suurempia tavoitteita. Lenkkeilen tietysti niiden kanssa myös päivittäin, ja luonnossa liikkuminen on sitä kautta tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Koirien myötä olen myös harjoitellut kuvaamista, ja pyrinkin päivittämään aktiivisesti eläintouhuja instagramiin.

Harrastan aktiivisesti myös ratsastusta, ja tällä hetkellä rakenteilla on muutaman hevosen kotitalli. Oma talli ja hevoset ovat olleet tavoitteena siitä lähtien, kun yläkouluikäisenä tiedostin, että hevosalalle en oikein sokeana voi realistisesti työllistyä. Parin vuoden päästä kotoani löytyykin toivottavasti koirien lisäksi myös hevosia.

Näiden lisäksi luen ja kirjoitan paljon. Kirjoittamisen osalta tavoite on saada runokokoelma ja myöhemmin fantasiaromaani julkaistuksi. Satunnaisempia harrastuksia ovat soittaminen, laulaminen, käsityöt, jooga ja puissa kiipeily. Kaikenlaista liikuntaa yritän myös ehtiä harrastaa ratsastuksen ja koiralenkkien lisäksi. Tekemistä ja mielenkiinnon kohteita on paljon. Eläimet ja liikkuminen ovat kuitenkin käytännössä elämäntapa, kun taas loput harrastukset tulevat ja menevät.

Julkaisu 22.10. Näkemättä kaunis Marita

Tänään vietetään euroopan  kuurosokeuspäivää.

Kuurosokeus on kaksoisaistivamma, jossa henkilöllä on molemmat kaukoaistit, eli kuulo ja näkö puutteellisia, eli hän on kuurosokea tai kuulonäkövammainen. Usein syynä on usserin oireyhtymä, mutta on myös muunlaisia kuulonäkövammoja:

- iän  tuomaa  kuulon  ja  näön  heikkenemistä.

- näkövammainen  henkilö kuuroutuu.

- kuuro henkilö sokeutuu.

Osa kuurosokeista kommunikoi pelkästään viittomakielellä, osa taas pelkästään puhuu.

Haptiisit  ja  keholle  tuotettavat  pikaviestit  sopivat  kaikille. Esimerkiksi  kosketat kuurosokeaa  olkavarteen, tarkoittaa  minä tässä. Jätä kätesi  siihen, tarkoittaa  olen  tässä, odotan.

Älä tartu, vaan kosketa. Kevyt kosketus olkavarteen kertoo kuurosokealle, että joku haluaa kommunikoida hänen kanssaan. Jos sen sijaan tartut kiinni, se   voi  aiheuttaa turhaa  hämminkiä ja  pelkoa.

Näkevä, kuvittele seisovasi hämärässä, huonosti valaistussa paikassa odottamassa ystävääsi. Yks  kaks sinuun tartutaan kiinni. Mikähän mahtaa  olla  reaktiosi?

Jos tarjoat kahvia, voit kysyä kuurosokealta, haluaako kahvia. Laita kätesi nyrkkiin pyöritä kättä kuurosokean olkavarrella siten, että kämmensivusi pikkurillin puolelta koskettaa hänen olkavarttaan, pyöritä nyrkkiä, kuin jauhaisit kahvia. Viittomana tämä menee siten että laita molemmat kädet nyrkkiin, laita ne päällekkäin siten että molempien käsien pikkulillit osoittavat kohti lattiaa.  Pyöritä päällimmäistä nyrkkiä kuin jauhaisit kahvia. Varmista että viittomasi on kuurosokean henkilön näkökentässä. 

Haptiiseista ja pikaviesteistä saa tietoa Suomen kuurosokeat ry. kotisivuilta.

Näkemättä Kaunis Marita

Julkaisu 15.10. Näkemättä kaunis Anne

"Hän kulkee harhailevin katsein.

Nuori elämänsä on kahlittu keppeihin.

On keppi rikki, taas sataa lunta.

On äänet vain kaaos korvissaan,

Kun hän työntää Valkoista tikkuaan,

Ja kulkee ilman avustajaa.

Hän on ollut joskus näkevä nainen,

Ajanut autoilla Pösöstä Volkkariin.

Tulevaisuus suunnitelmii pullollaan.

Näin eilisen muistot mielessään

näkee unia tuntien kipeää

Yksinjäämisen tunteen häpeää.

Hän on näkövammainen tyttö.

Tuo tyttö on nähnyt täysikuun.

Näkövammainen tyttö,

Tuo tyttö on uponnut haaveiluun.

Hän on näkövammainen tyttö."

Hän vihdoin astuu ulos kodistaan.

Näkövammaistaitojen ohjaaja kannoillaan.

Hän oppii käyttämään keppiään.

Hän lähtee liikkeelle yksinään.

Ja saa taas otteen elämästään.

Onnenkyyneleet silmissään.

Teksti: Näkemättä kaunis Anne

Julkaisu 8.10. Näkemättä kaunis Janne

Liittyessäni Näkemättä kaunis yhteisön sisällöntuottajaksi reilu kolme vuotta sitten mietin, tapaisinko muita kirjoittajia koskaan kasvotusten. Elokuun lopulla näin kuitenkin tapahtui.

Olemme pitäneet kokouksia ja koulutuksia säännöllisesti Näkemättä kauniiden kanssa Teamsin välityksellä useita kertoja. Ne ovat olleet aina hengeltään todella rentoja ja mukavia. Asiioista on ollut aina helppo sopia ja mieleeni on tullut usein miten mukava tällä mahtavalla porukalla olisi tavata kasvotusten. Teams on vaivaton tapa pitää kokouksia ja koulutuksia, muttei sen kautta pääse tutustumaan kunnolla muihin eikä varsinaista yhteisöllisyyttä pääse kokemaan käytännössä.

Elokuun lopulla oltiin kuitenkin tilanteessa, jota olimme valmistelleet pitkään. Tapaaminen livenä rennoissa merkeissä oli viimein käsillä eikä joka vuotista varsin tärkeää koulutustakaan oltu unohdettu. Tapaamispaikkana oli Kurssikeskus Koivupuisto aivan Tampereen kupeessa. Liityin porukkaan Tampereelta ja vältyin VR:stä aiheutuneesta junahässäkältä, jonka osaksi kaksi yhteisön jäsentä joutuivat. Kaikki pääsivät kuitenkin lopulta onnellisesti paikalle.

Nautin muiden tapaamisesta ensihetkestä lähtien. En ollut tavannut heistä aiemmin ketään ja oli vaikuttavaa nähdä miten hyvällä yhteishengellä, rentoudella ja iloisuudella kohtasimme. Ensimmäinen päivä kului mukavasti tutustuessa kahvin, ruoan, saunomisen, uimisen ja pienen iltapalan merkeissä. Olemme eri puolelta Suomea ja oli mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia. Koivupuisto oli varsin mainio niin sijaintinsa, kuin esteettömyytensä puolesta. Sijainti järven rannalla ja metsän keskellä sopi luontoaiheiseen teemaamme täydellisesti.

Seuraavana aamuna oli mukava herätä virkeänä uuteen ja varsinaiseen koulutuspäivään, jonka teemana oli sometekstien aloitukset. Koulutus oli todella mielenkiintoinen ja kouluttaja osasi antaa hyviä vinkkejä meidän ennakkotehtäviä lukien. Saimme myös kommentoida toistemme tekemiä aloitustekstejä, joka oli rakentavaa ja teki porukastamme entistäkin tiiviimmän. Arvostan paljon Näkemättä kauniissa sitä, että voimme kommentoida toistemme tekstejä ennen julkaisua, Sitä kautta saa hyviä vinkkejä itsensä ilmaisuun ja kehittyy kirjoittajana. 

En kiistä etteikö lähdön hetkellä tunnelma olisi ollut jollain tavalla haikea. Tapaaminen kaikkiaan oli todella onnistunut. Sain hyvien kirjoitus vinkkien lisäksi valtavasti iloa, sekä energiaa uusien, mukavien ihmisten tapaamisesta. On tärkeää muistaa, ettei tapaaminen koulutuksineen olisi ollut mahdollista ilman Tampereen seudun Näkövammaisten ja Näkövammaistenliiton myöntämää rahallista tukea. Toivottavasti tämä ei jäänyt viimeiseksi kohtaamiseksi.

Näkemättä kaunis Janne

Julkaisu 1.10. Näkemättä kaunis Päivi

Tänään leikin syksyn alkamisen kunniaksi s- kirjaimella. Tällainen syysruno syntyi s-

alkuisilla sanoilla.

Sumuinen syysaamu 

Sumuinen syysaamu.

Sade suhisee saappaissa.

Sataa, sataa.

Syysaamun seesteisyys

selvittää sumuiset sotkut

sisimmästäni.

Syksy saa sievän sävyn.

Sammaleiset sammaleet,

sammuvat syyslehdet,

särkyvät säteet.

Sateiset sävelet

soivat syvällä sielussa.

Syksyinen sää

syleilee, silittää,

sulkee syliinsä.

Syystuuli suhisee.

Se sieppaa syksyn

surumieliset salaisuudet

sadepilvien syleilyyn.

Silloin sieluni

saa seesteisyyttä.

Suru sulaa.

Sydän sykkii.

Sisäinen sovinto syvenee.

Syksyn sävyissä

säihkyvät sammaleet.

Saniaiset seisovat

sateisina,

sitkeinä,

suloisina.

Sade säestää.

Sumu suojaa

Syystuuli soittaa.

Sielu seuraa.

Syksy saapuu.

Syksy syvenee.

Syksy syleilee.

Sydän saa saavuttaa seesteisyyden.

Sydän saa surra.

Sydän saa soida.

Sitten,

sumun seasta,

syttyy

sateenkaaren

salainen säde.

Syksyssäkin

säilyy

säihke.

Sateessa

syntyy

säteitä.

Surun sisällä

syntyy

sovinto.

Syksy saa

säilyttämään

suloisen

sisimpäni.

Näkemättä Kaunis Päivi