Näkemättä kaunis kesäkuu 2025

Julkaisu 26.6. Näkemättä kaunis Marita

Tämän julkaisun myötä toivotamme hyvää kesää. Palaamme kanavalle heinä-elokuun vaihteessa.

27.6. vietetään kansainvälistä kuurosokeuspäivää.

Kuurosokeus on kaksoisaistivamma, jossa henkilö ei näe eikä kuule kunnolla. Tästä aiheutuu erityistä haittaa, kun molemmat kaukoaistit toimivat vajaasti. Kuurosokeutta on monen laista. Jokaisen vamma, ja avun sekä tuen tarve on yksilöllistä.

Itse olen ollut ikäni näkövammainen, aluksi heikkonäköinen. Sokeuduin noin 40 vuotta sitten. Kuulon alenema tuli noin 10 vuotta sitten. Tämä kuulonalenema toi vaikeuksia. Ennen liikuin opaskoiran kanssa liikenteessä, turvautuen kuulooni. Kuulon perusteella tiesin melko tarkkaan, missä liikun. Kun kuulo heikkeni, tuntui että ympäristö on kadonnut. Kaikki äänet, josta ennen sain tietoa suunnistukseeni, katosivat. En kuule enää porttikonkeja, enkä bussipysäkkien katoksia; en edes vastaantulijan askeleita. Nykyään kulkeminen sujuu turvallisimmin tulkin tai avustajan kanssa. En kuule kunnolla puhetta kuin ihan läheltä edellyttäen, ettei ole muita häiritseviä ääniä ympäristössä.

Kosketus on paras keino kiinnittää huomioni. Kevyt kosketus olkavarteeni kertoo minulle, että haluat huomioni. Kerro kuka olet, ja mitä asiaa, sillä välttämättä en tunne ääntäsi.

Viime viikolla kuurosokeiden toimintakeskuksella oli avointen ovien päivä. Silloin juhlittiin kuurosokeuspäivää, jota vietetään 27.6, jolloin on kuurosokean Helen Kellerin syntymäpäivä. Henkilökunnan kesälomien vuoksi päivää vietetään etukäteen, ennen juhannusta. Tänä vuonna, muutama päivä ennen Avointen ovien päivää Tampereella,

YK hyväksyi 27.6. viralliseksi kuurosokeuspäiväksi maailmassa.

Näkemättä kaunis Marita

Julkaisu 19.6. Näkemättä kaunis Suvi

Juhannus, tuo keskikesän kaunis kesäjuhla on täällä taas. Tähän aikaa luonto on vehreimmillään. On paljon kauniita värejä ja lempeitä tuoksuja.

Vietän juhannuksen lähes aina mökillä yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos on satanut kaatamalla, niin on ihan sama, istuuko kotona vai mökissä.

Mökin lähellä on järvi, ja saatamme perheen kanssa käydä uimassa. Monelle veden lämpötilaksi riittää 10-15 astetta, koska tärkeintä on päästä uimaan. Uimisen jälkeen on toki vuorossa lämmin juhannussauna ja palju. Illalla syödään grilliherkkuja ja tonnikalasalaattia. Myös mansikkakakkua tulee syötyä, koska juhannuksesta heinäkuun alkuun on kolmet synttärit.

Iltaisin tulee myös pelattua pihapelejä. Useimmiten mölkky valikoituu peliksi. Parin kierroksen jälkeen en enää näe numeroita, joten olen ratkaissut asian kävelemällä lähemmäksi katsomaan, missä on se numero, jota kohti heitän. Tämän jälkeen peruutan takaisin heittopaikalle.

Lapsuudesta muistan, kuinka sisarusten kanssa leikimme keppihevosilla ja lähdimme yöttömän yön maastoon, jossa hevoset villiintyivät. Mukavaa oli myös kerätä mönkijän perävaunuun risuja ja oksia yhteistä kokkoa varten. Nykyään kokkoja ei polteta luultavasti johtuen maastopalovaroituksista. Vieläkin tulee valvottua.

Ennen kaikkea toivon, että juhannusta vietettäisiin turvallisesti. Mukavaa juhannusta kaikille.

Näkemättä kaunis Suvi

Julkaisu 12.6. Näkemättä kaunis Markus

Minusta tuntuu siltä kuin Tampereen keskustasta olisi vain kulissit jäljellä. Osittain se johtuu siitä, että eri alojen liikkeet ovat joukolla vaivihkaa siirtyneet joko muualle kauppakeskuksiin tai sitten verkkokauppaan. Toisaalta se johtuu osittain useista tyhjillään ammottavista liiketiloista. Ja ihmisten kulutuskäyttäytyminen näyttää muuttuneen tottumukseksi ilman tarvetta tai tarkoitusta.

Luulen, että talouskasvu on pysähtymässä. Tavaroita ja jopa palveluja on koko ajan entistä vaikeampi myydä kotitalouksille. Tuotteiden käyttöikä näköjään lyhenee samalla, kun lanseerataan kauppaan uutuuksia. Verkkokaupasta on tehty ikään kuin peli, jossa sarja klikkauksia johtaa puolivahingossa ostamiseen. Ihan kuin kuluttajat pitäisi huijata ostamaan lisää, koska kulutuksen kyllästymispiste on jo saavutettu.

No, kaiken kulutusharhan keskellä on mukavan leppoisaa aloittaa kesän vietto nimenomaan näkövammaisena pienituloisena sinkkuna. Säästyn hankkimasta niitä tuotteita, joissa näyttävyys korvaa laadun, kuten monessa kodin sähkölaitteessa. Median tarjonnasta audiosisältö on edelleen joko ilmaista tai hyvin edullista. Alle kolmenkymmenen neliön kotiin ei tule kerättyä ylimääräistä tavaraa eikä alle tonnin kuukausituloilla huomaamattomia kulueriä.

Minulle jää jäljelle kaikkein tärkein: on aikaa puuhailla omia juttuja ja kysellä rauhassa mielessään omien tavoitteiden perään. Kulutusyhteiskunnan oravanpyörästä hyppää aika ajoin pois alituiseen kilpailuun väsyneitä ihmisiä. Minä olen jo valmiiksi täällä tuulipukuvyöhykkeellä toivottamassa kaikki downshiftaajat tervetulleiksi.

Näkemättä kaunis Markus

Julkaisu 5.6. Näkemättä kaunis Päivi

5 kysymystä, joita minulta sokeana usein kysytään.

Sokeana eläminen ei ole outoa minulle, mutta se herättää paljon kysymyksiä muissa. Tässä on viisi kysymystä, jotka toistuvat eniten. Vastaan niihin nyt kerralla kaikille. Vastaukset tulevat suoraan sokean arjesta.

1. Näetkö unia?

Kyllä näen. Koska en ole aikoihin nähnyt valoa tai värejä, uneni eivät sisällä enää niin paljon visuaalisia kuvia. Sen sijaan unet rakentuvat äänistä, tuntemuksista, liikkeestä, tuoksuista ja tunnelmista.

2. Ovatko lapsesi näkeviä?

Kyllä, ovat. Sokeus ei automaattisesti periydy. Kuten kaikilla vanhemmilla, myös meillä

lapset tulevat omana pakettinaan. Usein kysymykseen liittyy vilpitöntä ihmetystä siitä, miten sokea voi hoitaa lapsia. Vastaus on ihan niin kuin muutkin vanhemmat: rakkaudella, huumorilla ja välillä kahvin voimalla.

3. Miten voit käyttää älypuhelinta?

Puhelimeni puhuu minulle. Käytän ruudunlukijaa, joka kertoo ääneen kaiken, mitä ruudulla on. Sormet oppivat nopeasti pyyhkäisyt ja napautukset. WhatsAppit ja sähköpostit lähtevät ihan yhtä nopeasti kuin kenen tahansa sormista. Joskus jopa nopeammin.

4. Kuka teillä tekee kotityöt?

Meillä tehdään kotityöt kuten muissakin kodeissa. Joskus yhdessä tai kukin vuorollaan, ja toisinaan vähän vastahakoisesti. Minäkin pesen pyykkiä, tiskaan ja teen ruokaa. On olemassa käteviä apuvälineitä, mutta ennen kaikkea kyse on tottumisesta ja siitä, ettei elämästä tehdä sen hankalampaa kuin on tarpeen.

5. Miten tiedät, mitä kello on?

Puhelimeni tai kelloni sanoo sen minulle. On olemassa puhuvia kelloja ja pistekirjoituksella varustettuja rannekelloja. Minun ei tarvitse kysyä satunnaiselta ohikulkijalta, onko kello jo yli viisi – ellei huvita jutella.

Kysymykset eivät haittaa. Ne osoittavat kiinnostusta ja halua ymmärtää. Toivon ihmisten muistavan, ettei sokeus tee elämästä kummallista, vain vähän erilaista.

Näkemättä kaunis Päivi