Siirry pääsisältöön

Näkemättä kaunis Heidi Mikkola

Etenevässä silmäsairaudessa näön heikkenemiskaudet on vain hyväksyttävä. Voivottelun ja katkeroitumisen sijaan oma energia on kohdistettava uusien toimintatapojen ja ratkaisujen löytämiseen, jotta uudessa tilanteessa voi taas elää mahdollisimman hyvää elämää.

Olen Heidi, nelikymppinen liikunta-addikti Kotkasta. Perheeseeni kuuluu mies, lapsi ja kaksi kissaa. Liikunta on minulla elämäntapa, ehkä hieman pakkomiellekin: juoksen, tanssin, kävelen, pyöräilen, uin, avantouin, joogaan ja harrastan fysiopilatesta. Pidän luonnossa liikkumisesta ja onnekseni pääsen suoraan pihaltamme kävelemään peltojen hangille, metsään ja rantaan. Liikunnan lisäksi, tykkään neuloa kirjoneulesukkia. Nyt olen myös harjoitellut makrameetöiden tekemistä.

Olen ollut perhevapailla reilun kolmen vuoden ajan. Tänä aikana näkötilanteeni heikentyi huomattavasti. Palasin takaisin työhöni peruskoulun opettajaksi helmikuussa 2023. Olen opiskellut lukion jälkeen fysioterapeutiksi ja lukenut yliopistossa historiaa, yhteiskuntaoppia, elämänkatsomustietoa, erityispedagogiikkaa sekä suorittanut luokanopettajaopinnot.

Minulla on perinnöllinen verkkokalvon rappeuma. En ole koskaan nähnyt normaalisti. Iän myötä näkötilanteeni on heikentynyt ja joulukuussa 2021 täytin näkövammaisuuden kriteerit. Kaukonäköni on aina ollut heikko ja näkökentässäni on roskalta näyttäviä harmaita täpliä. Viimeisinä vuosina näkökenttäpuutoksia on tullut lisää erityisesti keskeiselle alueelle ja aiemmin hyvänä pysynyt lähinäköni on heikentynyt niin, että lukeminen ja tarkkanäkeminen on hankalaa. Lukiessa silmäni kuormittuvat nopeasti, jonka jälkeen en enää näekään lukea. Nykyään tavarat ovat koko ajan hukassa ja niiden löytäminen on hankalaa. Minulla on myös poikkeava värinäkö eli näen värit eri tavalla kuin muut. Erotan päävärit toisistaan, mutta toisiaan lähellä olevat värit, kuten sininen ja vihreä menevät sekaisin.

Kirjoittamalla Näkemättä kaunis -yhteisöön toivoisin pystyväni kertomaan lukijoille siitä, millaisia haasteita heikko näkö tuo elämään. Toivoisin myös, että samassa tilanteessa olevat lukijat voisivat saada kirjoitusteni kautta vertaistukea ja oivaltaa, että eivät ole tilanteessaan yksin vaan myös muut ovat käyneet läpi samat ruljanssit ja haasteellisesta tilanteesta huolimatta elämä on hyvää ja nautinnollista.

Ruskeat hartioille ulottuvat hiussuortuvat kehystävät kasvoja. Katson suoraan kameraan, pää hieman kallellaan.