Näkemättä kaunis toukokuu 2026

Julkaisu 28.5. Näkemättä kaunis Jenni

Huvipuistossa

Oletko ollut tilanteessa, jossa jonotat huvipuiston laitteeseen, olet ollut jonossa jo pitkään ja on kuuma. Vaihtoehtoisesti sataa vettä ja tuulee kovaa. Jono etenee hitaanpuoleisesti. 

Kohta huomaat, että laitteen Exitin luona odottaa seurue. Havahdut. Eihän tuolta mennä sisälle, mitä nuo meinaa? Samassa laite saapuu Exitille, ihmiset purkautuvat kyydistä. Seurue näyttää rannekkeet ja pääsee suoraan laitteeseen. Laitteenhoitaja ohjaa heidät paikoilleen. 

Ärsytys nousee nopeasti. Ehkä joku jonosta sanoo sen ääneenkin.

Näkövamma on niitä vammoja, joka harvoin näkyy päälle päin. Ja juuri tuossa vaiheessa, kun vastalause laitteeseen noustessa kuuluu meidän suuntaan, minua hävettää. Tekisi mieli pyytää vaan anteeksi ja siirtyä vähin äänin jonon hännille. 

Mutta tilanne ei aina ole niin yksinkertainen. Meidän perheelle huvipuistopäivä ei ole vain laitteissa kiertämistä, jäätelöä, hattaraa ja hauskanpitoa. Se on jatkuvaa suunnistamista, erilaisia maaston muotoja ja kynnyksiä, opasteiden tulkitsemista, ympäristön hahmottamista ja sen varmistamista, että kaikki pysyvät mukana ihmisvilinässä.

Kun näkö on heikko tai sitä ei ole lainkaan, moni asia, jonka muut tekevät huomaamattaan, muuttuu työksi. Myös heikko kuulo hankaloittaa toimintaa entisestään, kun kaikki huvipuiston äänet sekoittuu sekamelskaksi. Huvipuistossa jo pelkästään halutun laitteen löytäminen on työlästä, opaslehtisistä huolimatta. Mistä jono alkaa ja mihin se kaartaa? Mistä kuuluu turvallisuusohje? Milloin pitäisi liikkua jonossa eteenpäin tai nousta kyytiin?

Siksi me joskus käytämme järjestelyjä, jotka ulospäin näyttävät siltä kuin menisimme jonon ohi. Todellisuudessa kyse ei ole oikaisemisesta eikä erityiskohtelusta. Kyse on siitä, että huvipuistopäivä olisi meillekin mahdollinen ja mahdollisimman turvallinen.

Parasta huvipuistopäivässä on lasten ilo ja yhdessäolo. Ja että me selvittiin ilman suurempia selkkauksia!

Näkemättä kaunis Jenni

Julkaisu 21.5. Näkemättä kaunis Anne

Kun puhutaan saavutettavuudesta, on tärkeää ymmärtää, että näkövammaisille tärkeintä on tiedonsaannin saavutettavuus. Sillä tarkoitetaan, että digitaaliset palvelut, kuten verkkosivut, mobiilisovellukset ja asiakirjat, on suunniteltu niin, että niitä voi käyttää helposti. Sillä varmistetaan, että vammaisella on vammattomaan ihmiseen verrattuna yhdenvertainen mahdollisuus käyttää palveluita. Kerronpa omakohtaisen kokemuksen, kun tarvitsemani palvelu ei ollut saavutettavassa muodossa ja sen vuoksi yksi elämäni haave kaatui.

Aikoinaan ravintolakoulussa opiskellessani, en ehtinyt suorittaa alalle olennaisesti kuuluvaa hygieniapassitestiä. Jouduin tuolloin opiskeluni lopettamaan näkövammautumiseni vuoksi. Olin kiinnostunut alasta ja olen edelleen. Haaveeni oli alkaa kahvilayrittäjäksi. Vaikka opiskelu päättyi, haave omasta kahvilasta ei kuitenkaan ole milloinkaan kuollut. Mutta ei se ole toteutunutkaan. Joitain vuosia ennen Korona-aikaa etsin internetistä tietoa hygieniapassin suorittamisesta ja löysinkin. Sain selville, että Lapin yliopisto on minua lähin paikka testin suorittamiseen ja että internetistä voi ostaa aikaa oppimateriaalin lukemiseen. Ostin aikaa ja opiskelin itsenäisesti.

Kun koin olevani valmis, otin yhteyttä oppilaitokseen ja kerroin aikomuksestani suorittaa hygieniapassitestin. Sain ystävällisen vastauksen, jossa minulle kerrottiin testin luonteesta ja sen hinta. Testi suoritetaan yliopistolla, heidän tietokoneella verkossa ja siihen on aikaraja. Tässä kohtaa kerroin heille näkövammastani johtuvasta erityistarpeesta: en näe lukea tekstiä ilman apuvälineitä, joten tarvitsen joko enemmän aikaa, aikarajan kokonaan pois tai avustajan testin suorittamiseen. Ehdotin, että avustaja voi olla heidän nimeämä henkilö, mutta apu, jonka tarvitsen, on että hän lukee minulle kysymykset, vastausvaihtoehdot ja kirjaa minun vastaukseni. Tai voin ottaa oman koneeni mukaan, jossa minulla on tarvitsemani apuvälineet, eli ruudunlukuohjelma.  He aikoivat keskustella tästä ja palata asiaan.

Joitain päiviä myöhemmin, he ilmoittivat, että olen tervetullut tekemään testiä. Hinta olisi kohdallani kuitenkin kolminkertainen. Olin pöyristynyt asiasta. Yritin saada hintaa samaksi muiden kanssa, tuloksetta. Se oli hetki, kun yksi haaveistani kariutui.

Kun puhutaan suomalaisten kouluttautumisesta ja tämän myötä myös työllistymisestä, on hyvä muistaa, että myös näkövammaisissa riittää potentiaalia. Eräs sokea ystäväni aikoi pyrkiä ammattikorkeakouluun, mutta keskusteltuaan opettajan kanssa ilmeni, että koulujen järjestelmät eivät ole näkövammaisille saavutettavia. Ja koska oppilaitokset käyttävät eri ohjelmistoja, niin ongelma on massiivinen. 

Näkemättä kaunis Anne

Julkaisu 14.5. Näkemättä kaunis Suski

Kirjoittaminen

Monelle meistä kirjoittaminen merkitsee eri asioita. Kirjoittaminen voi olla terapeuttista, asioiden jäsentelyä, merkityksellisten asioiden muistiin kirjoittamista päiväkirja tyyppisesti, kannanottoja yhteiskunnallisiin asioihin tai omien kokemusten jakamista, miksei myös vapaan ajatusvirran kirjoittamista.

Usein kirjoittajia arvostellaan sen perusteella, mistä syystä tai aiheista hän kirjoittaa. Arvostelu sinällään ei ole koskaan pahasta, jos siitä osaa ottaa vinkkejä ja oppia omaan kirjoittamiseen. Toisaalta, jos arvostelu kääntyy kirjoittajaa vastaan, se on kuin arvostelisi jotain hänen sanomaansa asiaa. Sananvapautta ei saa Suomessa rajoittaa, mutta vihapuheet, rasismiin ja syrjintään viittaavat tekstit ovat Suomessa kiellettyjä tai ainakin niihin puututaan.

Näkövamma tai vammaisuus ovat minulle aiheita, joista kirjoitan mielelläni. En yleistä tai luokittele kirjoituksissa ketään tai mitään näiden alle, vaan kirjoitan yleensä omista kokemuksista ja näkemyksistä, sekä siitä, miten yhteiskunnalliset asiat vaikuttavat käsiteltävään aiheeseen.

Vammaispalvelulaki on puhuttanut ja hämmästyttänyt monia, joille tehdään tukipalvelupäätöksiä kyseisen lain perusteella. Laki ei suinkaan ole yksiselitteinen ja sieltä löytyy monia asioita ja palveluja, jotka uusissa palvelutarpeen päätöksissä on todettu, että asiakas ei taloudellisen tilanteensa perusteella tarvitse. Vamman tai toimintakyvyn puutteen perusteella haetun tukipalvelun arvioinnissa ei asiakkaan taloudellinen tilanne ole arviointi peruste . Yleisesti päätöksiä tekevät korostavat, että päätökset perustuvat yksilölliseen  palvelutarpeen arviointiin ja voimassa olevaan vammaispalvelulakiin.

Jokaisen vammaisen hakijan kannattaa kirjoittaa kattava lista ja  perustelut, miksi tukipalvelua tarvitsee, oli se sitten henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelu tai muu tukipalvelu. Apua hakemuksen tekemiseen saa omasta yhdistyksestä oikeuksienvalvonnan yhteyshenkilöltä. Palvelutarpeen arviointiin, joka on yleensä sosiaaliohjaajan kotikäynti, kannattaa pyytää joku läheinen tai muu henkilö mukaan varmistamaan, että kaikki sanottu kirjataan oikein. Myös päätökset kannattaa lukea huolella ja tehdä niistä huomautus/valitus, jos kokee siellä olevan virheellisiä asioita.

Yhtä kaikki, asioiden kirjoittaminen auki tekee ainakin oman ajatusmaailman selkeämmäksi ja pystyn jäsentelemään asioita paremmin.

Näkemättä Kaunis Suski

Julkaisu 7.5. Näkemättä kaunis Marita

Hetken tie on kevyt.

Tärkeimpiin harrastuksiini kuuluu teatterissa ja konserteissa käynti.

Minulla ei ole televisiota eikä radiota. Jos haluan kuunnella musiikkia, teen sen puhelimella YouTubessa. Televisio- ja radio-ohjelmia kuuntelen Yle Areenassa.

Sen sijaan käyn teattereissa ja konserteissa.

Vapun päivänä olimme siskoni kanssa Turun konserttitalolla Pepe Willbergin konsertissa. Pepe ei ole kuulunut suuriin suosikeihini, vaikka hänellä on monta hyvää kappaletta. Konsertti oli todella hieno. Pepe itse on vaatimaton ja sydämellinen ihminen. Tämä heijastui hänen kommenteistaan ja huumoristaan kappaleitten välissä. Lauluäänikin on vielä lähes kahdeksankymppiselle esiintyjällä kunnossa. Tämän todisti kaksi ooppera-aariaa, jotka hän lauloi.

Konserteissa on myös mukavia kohtaamisia. Olimme lähdössä pois konsertista. Yläkerrasta johtaa luiska alakertaan, jota kaikki kulkevat. Menemme yleensä niin, että siskoni menee edellä ja minä tulen itse kepin kanssa kaiteesta kiinni pitäen perässä. Näin emme hitaina vie tilaa toisilta ohittaa meitä.

Kuljin rauhallisesti alaspäin. Viereeni tuli ies, joka kysyi, tarvitsenko apua. Kiitin ja kerroin että sisko menee edellä. Kun pääsin alas, takaisin siskon opastukseen, tämä mies tuli luoksemme, toivottaen hyvää jatkoa, ja lisäsi: ”Hetken tie on kevyt.” Se oli yhden konsertissa kuullun kappaleen nimi.

Tästä tuli hyvä ja mukava mieli loppupäiväksi.

Näkemättä kaunis Marita