Näkemättä kaunis tammikuu 2025

Julkaisu 30.1. Näkemättä kaunis -yhteisön esittely vuonna 2019

Tervetuloa mukaan, sinä näkemättä kaunis!

Näkemättä kaunis- kampanjan takana on ryhmämme, joka haluaa muuttaa mielikuvia 2010-luvun näkövammaisuudesta. Ryhmämme vapaaehtoiset sisällöntuottajat ovat eri-ikäisiä näkövammaisia ja asuvat ympäri Suomea.

Tulemme kertomaan sinulle, miltä maailma näyttää näkövammaisen silmin, mitä erityispiirteitä siinä on ja mitä näkeviltä ehkä jää huomaamatta. Uskallamme myös rikkoa tabuja ja puhua niistä asioista, jotka usein unohdetaan, kun keskustellaan vammaisuudesta.

Tule mukaan seuraamaan meitä täällä Facebookissa tai Instagramissa Näkemättä kaunis- Ulkoinen linkki! Postauksemme löydät myös aihetunnisteilla #näkemättäkaunis- Ulkoinen linkki ja #näinköhän- Ulkoinen linkki.

Ja tämähän tarkoittaa sitä, että seinä on nyt auki myös kysymyksille ja keskustelulle. Olemme täällä sinua varten! 

Maija, Näkemättä kaunis päätoimittaja

Julkaisu 23.1. Näkemättä kaunis Päivi

Voisiko pistekirjoitusnäyttö helpottaa kokoustamista näkevien kanssa?

Olen toiminut vuosia erilaisissa luottamustehtävissä sekä näkövammaisten että näkevien yhteisöissä. Ajoittain törmään tilanteisiin, joissa sokeuteni ja apuvälineideni käyttö aiheuttavat hämmennystä. VoiceOver on älypuhelimen näkövammaisille suunniteltu apuohjelma. Se lukee ääneen ruudulla olevat tekstit ja auttaa siirtymään älypuhelimen toiminnosta toiseen ilman näköä. Eräässä kokouksessa käytin älypuhelimeni VoiceOver- toimintoa ilman kuulokkeita. Laitoin äänen mahdollisimman hiljaiselle. Tein vain muutamia muistiinpanoja. Sain silti nuivia katseita ja huomautuksen siitä, että ”höpöttävä laitteeni” häiritsi. Olin hämmentynyt. Enhän ollut leikkimässä puhelimellani, vaan osallistumassa aktiivisesti kokoukseen. Tämä tilanne sai minut pohtimaan: miten voisin toimia niin, ettei apuvälineideni käyttöä koettaisi häiritseväksi. En ollut aiemmin ajatellut, että sokeuteni tai sen vaatimat apuvälineet voisivat vaikuttaa näin. Päätin hankkia pienen pistenäytön, jolla voin tehdä muistiinpanoja äänettömästi. Samalla voin kuunnella kokouksen kulkua keskeytyksettä.

Nyt minulla on hyvinvointialueen myöntämä 20 merkin pistenäyttö. 20 merkin muistiinpano-ominaisuuksilla varustettu pistenäyttö on laite, joka näyttää pisteitä. Yhtä aikaa se voi näyttää 20 merkkiä, kirjaimia, numeroita tai välimerkkejä. Se mahdollistaa tiedon nopean tarkastelun ja hallinnan. Laitteella voi kirjoittaa pistekirjoitusjärjestelmällä muistiinpanoja kokouksen aikana. Uuden laitteen käyttöönotto ja kahdeksan pisteen järjestelmän oppiminen vaativat vielä harjoittelua. Silti uskon, että tämä auttaa minua olemaan aktiivinen osallistuja häiritsemättä muita.

Oletko sinä kokenut samankaltaisia tilanteita apuvälineiden käytössä näkevien kanssa? Miten olet ratkaissut ne?

Näkemättä kaunis Päivi

Julkaisu 16.1. Näkemättä kaunis Heidi

Historian opettajan työssäni käyn joka vuosi läpi holokaustin. Katsomme myös elokuvan Poika raidallisessa pyjamassa, jossa keskitysleirille joutunut kahdeksanvuotias juutalaispoika ystävystyy korkea-arvoisen natsiperheen kahdeksanvuotiaan pojan kanssa. Juutalaispojan isän kadottua arjalaispoika kaivautuu keskitysleiriin auttamaan ystäväänsä isän etsimisessä. Yhtäkkiä kaikki käsketään suihkuun ja pojat haihtuvat savuna ilmaan muiden kaasukammiossa olevien juutalaisten mukana.

Olen nähnyt kyseisen elokuvan lukuisia kertoja, mutta silti elokuva koskettaa joka kerta.

Juutalaisten kohtalo on meille kaikille tuttu ja osaamme odottaa juutalaisille käyvän huonosti. Arjalaisten kohtalon ennakko-oletus on aivan toisenlainen ja siksi arjalaispojan kuolema kaasukammiossa tuntuu vääremmältä.

Yhteiskunnan asettamat roolit ohjaavat ajatuksiamme vaikkemme sitä tiedostakaan. Ympäröivä yhteiskunta määrittää mikä on normaalia ja mikä taasen epänormaalia.

Vammauduttuani olen joutunut tilanteisiin, joissa minut kohdanneella ihmisellä on ollut vahva ajatus siitä, millainen vammaisen tulee olla. Vammaisuuteen liittyvissä palveluissa olen toistuvasti joutunut tuomaan esiin sitä, että minulla on elämässäni monta roolia. En ole ainoastaan vammainen, joka on tuen ja avun kohteena.

Olen lisäksi työssäkäyvä äiti ja minulla on harrastuksia sekä sosiaalista elämää. Haluan olla yhteiskunnan aktiivisesti toimiva jäsen ja pystyä hoitamaan nämä kaikki roolit.

Välillä kohtaamiset ovat niin pöyristyttäviä, että jään sanattomaksi. Kun reklamoin minua töihin kuljettavien taksien myöhästelystä, minulle todettiin: ”Kyllä työnantajan pitää ymmärtää, että jos ovat palkanneet tällaisen työntekijän, hän saattaa myöhästellä.” Kommentti jäi vaivaamaan minua eikä vähiten siksi, että minuun viitattiin epämääräisellä tällainen-sanalla. Lopulta tajusin, miten syvään piirtynyt onkaan kuva vammaisen toisarvoisuudesta, heikommuudesta ja kykenemättömyydestä. Ihan kuin tekemäni työ olisi lähtökohtaisesti huonompaa ja vähempiarvoisempaa.

Kun asioin omaan vammaisuuteeni liittyvissä puhelinpalveluissa, minulta kysytään toistuvasti, että minkä laitoksen työntekijä olen ja kenen asiakkaan asioilla soitan. Näistä kommenteista korostuu ajatus siitä, että vammaisen tulisi olla kykenemätön hoitamaan itse asioitaan, puhumaan sujuvasti puhelimessa - ainakaan ei saisi osata käyttää sivistyssanoja.

On surullista, että vielä nykypäivänä me vammaiset kannamme samaa toiseuden stigmaa kuin keskitysleirin juutalaispoika. Meidän kohtalomme ajatellaan olevan sinetöity ja elämäämme saavat varjostaa sellaiset yhteiskunnan asettamat esteet, joita ei muiden kansalaisten kohdalla hyväksytä. Toivoisin, että vielä koittaisi aika, jolloin olisimme oikeasti tasa-arvoisia. Tämä vaatii ongelmien esiintuontia ja avointa keskustelua vammaisen asemasta. Tarvitsemme asenneilmapiirin muutosta: vammaiset on alettava näkemään yhteiskunnan täysivaltaisina ja aktiivisina jäseninä eikä pelkkinä avun ja tuen kohteina.

Näkemättä kaunis Heidi

Julkaisu 9.1. Näkemättä kaunis Marita

Tasavertainen kohtelu on sitä, mitä jokainen ihminen kaipaa ja tarvitsee. Asiat voi sanoa monella tavalla, mutta ihmisen asenne paljastuu näissä sanonnoissa.

Olin joulukuussa vatsatutkimuksessa, jossa minulle määrättiin kuitulisää. Tutkimme avustajan kanssa tuoteselostetta, ja tulimme siihen tulokseen, että soitan hoitavaan yksikköön ja kyselen asioita tarkemmin.

Pyhien jälkeen soitin minua hoitavaan yksikköön. Sain hoitajalta hyvin asiallista kohtelua, ja tiedon, että ei ole mitään estettä aloittaa valmisteen käyttö. Kerroin olevani todella tarkka näissä asioissa, jotta teen kaiken oikein. Hoitaja aloitti lauseensa: ”Hie...” ja jatkoi, ” Tunnollisesti toimittu.” Minua hymyilytti. Aluksi hän varmaan meinasi sanoa "hienosti toimittu", mutta korjasi sanomansa. Hyvä näin. Hienosti toimittu olisi ollut vähän kuin lasta olisi kehunut tai lepytellyt. Tuo tunnollisesti toimittu, tuntui hieman paremmalta. Olisi kyllä riittänyt vaan, jos olisi sanonut hyvä.

Nämä sanamuodot ei haittaa, jos ihmisellä on tapana käyttää niitä kaikkien kanssa keskustellessa, mutta usein näitä "töksäytyksiä" tulee kun vammaton henkilö keskustelee vammaisen kanssa. Tilanne on varmaan hämmentävä, en kiellä, mutta kyllä meille voi puhua ihan normaalisti, niin kuin muidenkin ihmisten kanssa. Mekin olemme ensisiassa ihmisiä.

Näkemättä kaunis Marita

Julkaisu 4.1. Vieraskynäilijä Susanna

änään 4.1. vietämme Maailman pistekirjoituspäivää. Sitä vietetään pistekirjoituksen keksijän ranskalaisen Louis Braillen syntymäpäivän kunniaksi. Eikä siinä vielä kaikki; tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta tämän hienon järjestelmän kehittämisestä.

Pistekirjoitus koostuu kuudesta pisteestä. Näitä kuutta pistettä järjestelemällä saadaan aikaan kirjaimet, välimerkit, numerot, matemaattiset merkit, nuotit ja kaikki se, mitä kirjoittamiseen tarvitaan. Kyseessä ei ole kieli, vaan kirjoitusjärjestelmä.

Pistekirjoitusta luetaan tuntoaistin avulla sormin. Näkevät voivat toki aivan hyvin lukea sitä silmillään, mutta tämä järjestelmä on rakennettu siten, että sen lukeminen on mahdollista nimenomaan sormien tuntoaistin avulla.

Tekniikka on tietokoneen, älylaitteiden ja viimeisimpänä tekoälyn muodossa tuonut valtavasti helpotusta näkövammaisille. Tämä on minusta erittäin hieno asia, eikä se vähennä mitenkään pistekirjoituksen merkitystä. Itse olen syntymäsokea pistekirjoituksen käyttäjä. Työskentelen pistekirjoitusohjaajana ja teen jonkin verran kirjoitustöitä. Tätäkin tekstiä kirjoitan pistenäytön ja puhesyntetisaattorin avulla. Pistekirjoituksen hallitseminen on minulle luku- ja kirjoitustaito. Itse en osaisi hahmottaa tämän kirjoitukseni tekstiä pelkän puheen avulla.

Minusta kaikilla näkövammaisilla ja kuulonäkövammaisilla pitäisi olla mahdollisuus käyttää pistekirjoitusta haluamallaan tavalla. Tässä on menty parempaan suuntaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Ihanne tilanne olisi se, että kaikki, mikä lukee näkevien mustavalkokirjoituksella, lukee pistekirjoituksella. Sitä kutsutaan yhdenvertaisuudeksi. En valitettavasti usko tämän unelmani koskaan täysin toteutuvan, mutta uskon, että aina voimme päästä sitä lähemmäksi.

Vieraskynäilijä Susanna