Näkemättä kaunis Susanna "Suski" Kovasin
Olen Susanna Kovasin, Imatralta, tottelen paremmin nimeä: Suski.
Näkövammainen olen ollut 9 vuotiaasta asti, enkä muista niitä aikoja lapsuudesta, jolloin vielä näin normaalisti. Siksi näkövammaisuus on ollut minulle normaalia koko elämäni. Lapsena minulta yritettiin leikata aivokasvainta, mutta se on edelleen siellä, sädehoidolla koteloituna ja painaa näköhermojani niin, että minut luokitellaan sokeaksi.
Nyt täytin syyskuussa 54 vuotta, yliajalla siis, koska minulle ennustettiin n. 30 vuoden elinikää. Ennusteiden mukaan en pystyisi opiskelemaan tai tekemään työtä. Väärin meni se ennuste, opiskelin neljä tutkintoa ja olin työelämässä 16 vuotta. Arkirutiinit täyttää nykyään vammaisten oikeuksien valvonta, saavutettavuuden ja esteettömyyden edistäminen sekä järjestötyö, toisinaan koulutustyö. Koen olevani tänään näkemättä kaunis, niin mieleltäni ja etenkin mielelläni. Sosiaaliset tilanteet, järjestötyössä ja kokemustoimija keikoilla, varsinkin uudet tuttavuudet ja haasteiden voittamiset vammaisena saavat minut tuntemaan itseni näkövammaisena entistä vahvemmaksi ja joskus jopa kauniimmaksi.
Kuiskuttelut ja kysymykset meikistä, lakatuista kynsistä, sävy sävyyn valituista vaatteistani tai hiusten väriin sopivista koruista ovat aina tervetulleita. Tai kysymys, miksi en näytä näkövammaiselta? Miten voin asua yksin? Miksi minulla on opaskoira, kun pystyn kävelemään suoraan? Jopa lääkäri oli omakannassa kuvaillut, että kävelee omatoimisesti vastaanotolle opaskoirasta huolimatta.
Vastaan aina mielelläni kysymyksiin, omasta elämästäni näkövammaisena, mutta muistan myös aina sanoa, että tämä on minun kokemukseni ja minun elämääni. Joku muu näkövammainen voi kokea kaiken kertomani eri tavalla. Sanon joskus kysyjille: Olen persoona, omat mielipiteet, omat elämäntavat ja omat luonteenpiirteet omaava henkilö, kuten sinäkin. Minulla on näkövamma ja monta muuta diagnoosia, mutta ne eivät määritä sitä, kuka olen tai millainen olen.
Näkemättä kaunis on todella hyvä kuvaus siitä, että ihmisen kauneus ei ole sitä mitä silmät näkevät vaan ihmisen kauneus tulee aidosti sydämessä. Näkemättä kaunis -yhteisö edustaa asioita, joista on hyvä puhua ja kirjoittaa. Siksi minulle tähän yhteisöön astuminen on luontevaa ja toivon, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, keskustelua tai rohkaisevat muita elämässään.
Tämä kirjoitus on esimerkkinä minusta ja siitä, että kirjoitan paljon. Kirjoittaminen on minulle aikaa, jolloin ajatukset saa virrata siihen suuntaan, kuin haluaa. Minulle kirjoittaminen antaa energiaa ja jaksamista tulevaan sekä selkeyttää monia irrallisia ajatuksia. Tärkeitä ja vakaviakin asioita kirjoitettaessa, on muistettava tuoda esiin valoisia puolia, vaikka hersyvällä huumorilla.
