Näkemättä kaunis huhtikuu 2026

Julkaisu 30.4. Näkemättä kaunis Päivi

Vappuaatto alkoi lupaavasti. Minä tiesin heti, että tänään tapahtuu jotain erityistä. Emäntä kaivoi kaapista valkoisen kepin ja vappuhuivin. Emäntä otti käyttöön sen iloisen äänen, jota hän käyttää, kun mennään ihmisten sekaan. Minä puin työvaljaat. Se tarkoittaa: nyt ollaan töissä, vaikka ilmassa tuoksuukin grillimakkara ja munkki. 

Kaupungilla oli jo melkoinen hulina. Ilmapalloja, naurua ja askelia joka suunnasta. Ihmiset poukkoilivat kuin kevätjuhlaan päässeet jänikset. Minun tehtäväni on pitää reitti selvänä ja emäntä turvassa. Väistän liikennemerkit, pysähdyn suojatien reunaan ja pujottelen ihmisvilinässä niin, että emäntä pääsee kulkemaan kuin kuka tahansa vapunviettäjä. 

Välillä joku kumartuu silittämään. Se olisi ihanaa, mutta työ on työ. Silloin emäntä sanoo ystävällisesti: “Anteeksi, koira on nyt töissä.” Minä nyökkäisin, jos koirat nyökkäisivät. 

Torilla joku jakaa serpentiiniä. Jossain lauletaan vappulauluja. Emäntä kuuntelee hetken. Minä kuuntelen myös – lähinnä sitä, mihin suuntaan ihmisjoukko liikkuu. Kun väki alkaa pakkautua tiiviiksi ringiksi, johdatan emännän vähän sivummalle. Siinä on hyvä paikka seistä ja kuunnella, ilman että kukaan tönäisee. 

Laulu raikaa: “Tipu, tipu, tiptap...” tai jotain sinne päin – ihmisten laulut kuulostavat koiran korvissa joskus vähän siltä kuin kaikki yrittäisivät haukkua eri tahtiin. 

Emäntä nauraa. Se on minun lempiääneni. 

Minä tiedän, että moni ajattelee, että näkövammaisen maailma on pieni. Mutta minä en vain näe, minä kuljetan toisenlaisen totuuden sinulle. Me kuljemme torilla, kadulla, laulujen keskellä ja munkkikojun ohi, valitettavasti aina vain ohi. Me olemme mukana siinä samassa vappuhulinassa kuin kaikki muutkin.

Minä vain pidän huolen, että turvallinen reitti löytyy. 

Illalla, kun valjaat riisutaan, olen taas tavallinen koira. Silloin saa haistella, venytellä ja ehkä – jos vappu oikein onnistui – lattialle pudonnut munkinmurukin saattaa löytyä. 

Hyvää vappua toivottaa yksi opaskoira, joka tietää: paras suunta on se, johon mennään yhdessä. 

Näkemättä kaunis Päivi

Julkaisu 23.4. Näkemättä kaunis Markus

Jos minun pitäisi kuvata julkisen sairaanhoidon tilaa yhdellä sanalla, niin se sana olisi "liukuhihna". Silmäsairauteni hoitoprosessi on pirstaleinen ja kaavoihin kangistunut, alusta loppuun asti yhtä sisyfoksen työtä. Tiedättehän sisyfoksen. Hän on se myyttinen heppu, joka työntää ikuisesti kivenlohkareita ylämäkeen. Tämä yhdistettynä liukuhihnavertaukseen kertoneekin sen, ettei homma oikein toimi kunnolla. 

Kun soitan sairaalan silmäkeskukseen, automaattinen nauhoite kehottaa minua näppäilemään listalta jonkin numerovalinnan. Sitten saan huhuilla puhepostiin asiani. Kun taas saavun vastaanotolle silmätarkastukseen, minun tulee asioida vuoronumeroautomaatin kanssa ja etsiä itse odotustiloista sellainen paikka, joka oletettavasti saattaisi olla kuulomatkan päässä oikean vastaanottohuoneen lähettyvillä.

Suurin osa vastaanottoajasta kuluu aina yhtä turhauttavassa näkökentän kartoituksessa. Kertaakaan sen tarkoituksesta ei ole tarjottu mitään selitystä. Lopulta silmänpaineet mitataan ja saan uuden lääkereseptin. Silmätarkastusten väli on kaksi vuotta. Väliajalla minun pitää käydä hankkimassa itse optikolta silmänpaineenmittaus, jonka säännöllisyydestä minun pitää itse päättää.

Silmätippojen laittaminen tuntuu rehellisesti sanottuna arvonnalta. Sekä pulloissa että pipeteissä on runsaasti epäkäytännöllisiä ratkaisuja. Rinnakkaislääkkeiden sumassa ei muutenkaan tunnu olevan mitään järkeä.

Vaatii vahvaa motivaatiota rämpiä kaikkien turhaumien läpi silmiä hoitaessa. Ajoittain toimenpiteet ovat vastenmielisiä kaikessa epävarmuudessaan. Huolettaa huonon motivaation vaikutus terveydenhoidon tehokkuuteen. Enkä muuten usko liukuhihnahoidon puolusteluun kiireeseen vedoten. Epäilen, että hoitoalan historiallisella laitosmaisuuden ja jäykän hierarkian perinteellä on osuutensa asiaan.

Näkemättä kaunis Markus

Julkaisu 16.4. Näkemättä kaunis Suski

Vaarojen kevät

Monelle kevät on virkistymisen ja pirteyden aikaa. Minulle se on uupumusta, vireystilan laskua ja huomaan olevani myös laiska luomaan uutta. Olen enemmän lennossa syksyllä.

Näkövammaisena väsymys ja vireystilan lasku altistaa minut monelle vaaralle. Keskittymiskyky on heikompi, törmäilen, saan mustelmia ja kolhuja enemmän ja koordinaatiokykyni heikkenee. Nämä kaikki vaikuttaa siihen pieneen näön jäänteen käyttöön vasemmassa silmässäni ja jopa sumentaa tai pimentää vasemman silmän näkökyvyn kokonaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että matot kotona täytyy ehdottomasti olla omilla paikoillaan, kun tunnustelen jaloilla huoneesta toiseen siirtymisen tai esim jääkaapin sijainnin. Samoin tavarat, ne täytyy olla omilla paikoillaan, kun tunnustelen käsillä koko ajan sitä mitä haluan ottaa kaapista, laatikosta tai hyllyltä. 

Minusta ei päälle päin näy, että olen lähes sokea. Liikun tutuissa paikoissa ilman apuvälineitä, mattoja jaloilla tunnustellen tai kokeilen kädellä jotain huonekalua ja tiedän missä olen menossa. Keväällä liikkumisestani huomaa, että olen varovaisempi, pohdin pitkään, mihin suuntaan pitää mennä ja hapuilen käsilläni pöydältä tavaroita (kuppi, puhelin, tietokone tms). Ihmisiäkin tunnistan huonommin olemuksesta, liikehdinnästä tai vaatetuksesta. Odotan, että lähellä oleva ihminen puhuu, että tunnistaisin äänestä tai kysyn esimerkiksi: Onko se Pirkko?

Henkilökohtaisilta avustajiltani, tämä vaatii erityistä tarkkaavaisuutta työtehtävissä ja minulla on joskus olo, että pomotan liikaa, kun muistutan koko ajan jostain tärkeästä seikasta, mikä avustajan pitää hoitaa, turvallisuuteni vuoksi. Ennen töistä lähtöä: laita matot paikoilleen, tarkista, että tavarat ovat omilla paikoillaan ja kaapin ovet suljettu, korjaa Fiksun lelut omaan paikkaan, etten kompastu niihin. 

Nautin siitä, että kevät on aisteille ihanaa aikaa, tuoksut, äänet ja luonnon herääminen sekä valon lisääntyminen. Toimintakyvylleni kevät on vaarojen aikaa. Olen jo nyt kolhuilla ja mustelmilla. Minulla on kaksi ihosairautta, jotka muuttuvat aggressiiviseksi kudosvaurioista (mustelmat) ja tällöin lääkitystä täytyy lisätä. Molemmat sairaudet ovat autoimmuunisairauksia, joten lääkkeet ovat vahvoja ja väsyttävät nekin.

Nauttikaa keväästä ja kesän odotuksesta. Huilataan kaikki kevään koettelemukset kesällä pois.

Näkemättä kaunis Suski

Julkaisu 9.4. Näkemättä kaunis Anne

”Kiitos totista”, sanoi ystäväni, kun tarjoilin hänelle kupin kuumaa. ”Sehän on totista kiittämistä”, vastasin. Sanoilla on hauska leikitellä. Niillä voi myös loukata ja lepytellä, ilmaista tai kiertoilmaista itseään. Suomenkieliset sanat, kun niitä latoo peräkkäin, niillä voidaan kertoa merkityksellisiä asioita, myös kaksoismerkityksellisiä.

Kuten Neon 2 -yhtyeen kappaleessa Harmaan sävyjä lauletaan: ”Sokea kun toista taluttaa, perillepääsy on onnen kauppaa.” Näinhän se on. Onneksi monet näkövammaiset uskaltavat liikkua myös keskenään. Ja varsinkin Suomessa, jos reitti on vieras, eikä saavutettavatkaan karttaohjelmat opasta perille, voi vastaantulijoilta kysyä neuvoa suomen kielellä. Ja saada näin myös vastaus. Kuuntelijalla on vapaus ymmärtää sana sokea myös toisin.

Teini-ikäisenä kuuntelin paljon suomalaista musiikkia, kuten em. Neon 2 -yhtyettä. Kyseisen Harmaan sävyjä kappaleen sanat eivät siinä iässä vielä auenneet, mutta elämää eläneenä niiden merkitys kolahtaa.

”Jos näkee vain mustaa ja valkoista, ei nää noita harmaan sävyjä” - on todella taidokkaasti kirjoitettu kuvaus ihmiselämästä. Jos musta ja valkoinen ovat niitä elämän huippukohtia, niin kaikki muu on harmaata, eli arkea. Ja juuri näihin harmaan sävyihin pitäisi meidän jokaisen panostaa enemmän.

Wikipedian mukaan vuonna 2025 sanatietokantaan lisättiin nelisentuhatta uutta sanaa. Listaa selatessani pysähdyin sanaan hiekoittaa. Tarkoittaa ”häiritä tai hankaloittaa jonkin tai jonkun toimintaa”. Aivan, jään. Poistaa liukkaus. Eikös tuota sanaa ole käytetty jo iät ja ajat? Kiinnitin huomioni myös siihen, että virallisiksi sanoiksi lisätään nk. finglish-sanoja. Kun tähän yhdistetään suomalaisten syntyvyyden väheneminen, minut valtaa pelko suomen kielen uhanalaisuudesta. Jotkut kokevat suomen kielen hankalaksi, jopa vaikeaksi. Varsinkin he, jotka joutuvat opettelemaan sen aikuisiällä. Toki osa kantasuomalaisistakin kokee sen toisinaan haastavana.

Kaikkinensa, suomen kieli on rikkaus. Pidetään se elossa. Hyvää suomen kielen päivää, 9.4.2026.

Näkemättä kaunis Anne

Julkaisu 2.4. Näkemättä kaunis Marita

Pääsiäinen, kevään odotusta ja rauhoittumista. Pääsiäinen on minulle lähinnä rauhoittumisen ja kevään odotuksen aikaa. Lapsuuteni pääsiäiset oli yleensä rairuohon istutusta, pääsiäisnoitia, tipuja ja pääsiäiskarkkia.

Joku kumma käsitys, että aapiskukko munii. Äidinäidin luona löytyi pääsiäisenä karkkia aapisen välistä. Eli kun koville ottaa, koiraskin poikii.

Mämmiä tuli syötyä lapsena paljon sokerin ja kerman kera. Isä laittoi munien keitinveteen sipulinkuorta, joka värjäsi munat kauniin keltaisiksi. Lammasta meillä ei syöty, mutta muuten kyllä parempaa ruokaa kuin normaalisti.

Nykyään ainoat  pääsiäisherkkuni ovat  suklaamunat.

Pääsiäisen sanoma oli pelkkää pitkäperjantain synkkyyttä.

Taisin olla perheestämme ainoa joka uskoo Jumalaan ja Jeesukseen. Meillä luterilaisilla olisi oppimista Ortodoksien suuresta ilon ja ylösnousemuksen juhlasta. Olen muutamia kertoja kuunnellut ortodoksien pääsiäisyön palvelusta.

Siellä lauletaan  kauniisti:

Kristus nousi kuolleista

Kuolemalla kuoleman voitti, ja  haudoissa oleville elämän antoi.

Voiko enää kauniimmin ylösnousemuksen sanomaa julistaa?

Nykyään en enää jaksa valvoa siihen asti että palvelus alkaa radiossa ja tv:ssä.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan kaikille hyvää ja rauhallista  pääsiäistä.

Näkemättä kaunis Marita