Näkemättä kaunis Maija Seppänen

Olen nelikymppinen espoolainen luonnon ja eläimien rakastaja, ikuinen elämän ihmettelijä. Minulla on synnynnäinen näkövamma sclerocornea eli sarveiskalvoni ovat epämuodostuneet, jonka takia olen aina ollut vaikeasti heikkonäköinen. Olen saanut aikamoisen harvinaisen arvan, samalla diagnoosilla ei meitä kovin monta maailmalta löydy. 

Olen tehnyt työtä psykologina, nykyään aikani kuluu pitkälle opettaen ihmisiä pysähtymään mindfulness-opettajana sekä perheen ja karvaisempien ystävien, islanninhevoseni Vaakun ja kissani Tanelin kanssa. 

Kirjoitan Näkemättä kaunis -yhteisöön, koska minulla on tarve puhua kaikkien ihmisten oikeudesta elää tasa-arvoisessa ja mahdollisimman oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Avaamalla sitä, minkälaista elämäni näkörajoitteen kanssa on, lisään tietoa hälventäen samalla ennakkoluuloja. Se tuo myös näkyväksi, miksi esimerkiksi todella on väliä, piippaavatko liikennevalot vihreän merkiksi tai onko bussissa pysäkkikuulutukset vai ei. 

Toinen motiivini on henkilökohtaisempi. Olen kasvanut usein peittelemään heikkoa näköäni, koska pystyn monissa tilanteissa tekeytymään täysin normaalisti näkeväksi. Lienee sanomattakin selvää, että tällainen tie on kovin raskas ja aivan turha. Jokainen juttuni toimiikin minulle ikäänkuin kaapista ulos tulona.